Olemme eläneet valtavan hurjia, pelottavia, epävarmoja ja vaihtelevia aikoja jo runsaan parin kuukauden ajan. Uutistulva on täyttynyt yksinomaan koronasta ja siihen liittyvistä asioista viimeisten viikkojen aikana, ja tämä on vaikuttanut ihan jokaisen elämään varmasti jollakin tavalla. Monella on pelko terveydestä, läheisten terveydestä, taloudellisesta toimeentulosta, eristäytymisen aiheuttamasta sosiaalisten kontaktien puutteesta. Koko elämämme muuttui valtavan nopeasti ja valtavan paljon, mahdollisesti töiden muuttuessa etätöiksi, harrastusten poisjäämisessä, kotikoululaisten opettamisessa, eristäytymisessä sukulaisista, ystävistä ja tuttavista.
Myönnän, että koko 12 vuoden yrittäjäurani aikana tämä on ollut suurin stressi ja koettelemus, oman työn tulevaisuus on epävarmaa, oma taloudellinen tilanne on ollut epävarmaa. Olen ollut siitä onnekkaassa asemassa, että olen saanut kaikki nämä vuodet tehdä rakastamaani työtä ja ihanat asiakkaani ovat sen mahdollistaneet. Todellakin toivon, että näin tulee jatkossakin olemaan. Monet läheiseni ovat pohtineet mitä työtä haluaisivat tehdä, ja aina olen näissä keskusteluissa todennut olevani valtavan kiitollinen omasta työstäni. Olen myös usein sanonut, että ei musta tunnu oikeastaan koskaan, että tekisin töitä, siirryn vain kotoani hoitolalle, ja kohtaan mahtavia ihmisiä, palvellen heitä ja nauttien joka hetkestä mitä saan "työssäni" viettää. Pahimman uutistulvan aikaan, kun uutisoitiin koronan saapuneen suomeen, ravintoloiden sulkeminen määrä-ajaksi, valmiuslain käyttöönotto, uudenmaan sulku sekä muut järkyttävät asiat mitä tuohon aikaan liittyi, seurasin hallituksen tiedotustilaisuuksia jännittäen tuleeko myös omaan työhöni liittyviä määräyksiä tai mahdollisesti kieltoa palvella asiakkaita lainkaan. Onneksi ei tullut. Toki kevät oli silti kovin hiljainen, etenkin kun riskiryhmäläisten kanssa peruttiin heidän aikansa, eikä monet muutkaan uskaltaneet kovin liikkua, kun painokas kehotus oli että kaikkien on syytä pysyä kotona. Ja niin ehdottomasti olikin ja on edelleenkin syytä välttää turhia sosiaalisia kontakteja! Olen kuitenkin valtavan kiitollinen, että olen saanut toimintaani jatkaa, koko ajan on käynyt asiakkaita, vaikka toki normaalia kevättä vähemmän.
Monta kertaa mietin joutenollessani, että olisi hyvää aikaa ihan vaikka mihin, mutta moni asia on kiellettyä. Ei voi tavata isovanhempia, vaikka olisia aikaa siellä tuntikausia istua. Ystäviäkään ei paljoa voi nähdä, toki metsäpoluilla yhdessä kävimme. Olisi aikaa opetella uusia taitoja ja kehittää itseään, mutta keskittymiskyky on täysin kadonnut. Hetkittäin istuin sohvalla lukemassa kirjaa ja havahduin tuijotelleeni seinää pitkän tovin. Eipä siinä kovin voi itseään kehittää tai uusia taitoja opetella keskittymiskyvyn ollessa lähes täysin olematon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti